Sunday 4 September 2011

Kolmekymppinen, oon kolmekymppinen

Perjantai 2.9 alkoi kuin mikä tahansa muukin perjantai... herätyskello soi 06.15 ja pomppasin ylös sängystä enemmän tai vähemmän pirteänä valmiina taas uuteen työpäivään. Yht'äkkiä uniset aivoni kuitenkin muistivat miksi tämä päivä oli sittenkin vähän erilainen muihin perjantai-päiviin verrattuna: oli oma syntymäpäivä eikä mika tahansa syntymäpäivä vaan se kauhulla, innolla ja samalla hieman pelonsekaisilla tunteilla odotettu 30v syntymäpäivä.

Piti rynnätä kiireen vilkkaa kylppäriin tutkimaan olinko jotenkin vanhemman näköinen kuin edellisenä iltana? Peiliin tuijotti (onneksi?) sama naama kuin ennenkin, ei ollut ilmaantunut ryppyjä tai harmaita hiuksia yön aikana vaikka sitä hieman olinkin pelännyt. Olo ei tuntunut mitenkään vanhemmalta tai viisaammaalta vaan aivan samalta kuin ennenkin. Olin ehkä odottanut että kolmekymppisenä olo tuntuisi jotenkin huomattavasti erilaiselta kuin 29 vuotiaana olo. Ei se kuitenkaan tunnu, vaan ihan sama Anna täällä edelleen maailman menoa ihmettelee.

Aloin miettimään mitä on viimeisten 10 vuoden aikana tapahtunut ja miten elämäni on muuttunut kaksikymppisestä kolmekymppiseksi.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen asunut Suomessa, Englannissa ja Australiassa. Olen tavannut ihania ihmisiä ja sitten myös niitä vähemmän ihania. Olen ollut onnellinen, surullinen ja vihainen. Olen ihastunut muutaman kerran ja rakastunut kerran :) ja edelleen täysin rakastunut! Olen tavannut sen oikean josta syystä olen joutunut tekemään vaikeita päätöksiä joista tuoreimpana (pysyvämpi?) muutto pois Suomesta kauas Australiaan. Olen ikävöinyt ihmisiä ja kokenut ihania jälleennäkemisiä. Olen valmistunut yliopistosta ja ollut töissä monessakin eri paikassa ja nyt viimein sellaisessa jossa näen itseni viihtyvän helposti pidemmänkin aikaa. Olen matkustellut, kokenut uusia asioita, nähnyt uusia paikkoja ja tavannut uusia ihmisiä. Olen joutunut kokemaan pettymyksiä ja saanut kokea myös onnistumisia. Löytänyt uusia puolia itsestäni ja ehkä oppinut ymmärtämään itseäni ja myös toisia enemmän. Oppinut sen, että kaikkia ei voi aina miellyttää ja että elämästä pitää nauttia tässä ja nyt!

No huh huh, tulipas taas tekstiä ja tän postauksen piti olla sellanen kevyt ja hauska no ehkäpä loppu on sitten enemmän sitä.

Kolmekymppisenä olo on siis tähän mennessä ollut ihan mukavaa. Töissä syötiin synttärikakkua ja illalla Craig vei syömään ihanaan romanttiseen ravintolaan. Lauantai kului shoppaillessa ja illalla käytiin keskustassa katsomassa Riverfire ja upeat ilotulitukset ja valoshowt. Tänään ollaan vaan hengailtu kotona ja muutaman tunnin päästä ajetaan lentokentälle vastaan suomesta saapuvia kavereita. Siitä alkaakin sitten 2 viikon loma! tai no alkoihan se jo perjantain kun lähdin töistä mutta huomenna maanantaina sen ehkä vasta todella huomaa kun ei tarvitsekaan nousta aikaisin ja mennä töihin.

Ensi viikon lauantaina on vielä tiedossa ne isot 30v bileet joista en edelleenkään tiedä oikeastaan mitään mutta odotan niitä todella innolla.

Loppuun vielä kuva siitä mekosta jonka päädyin ostamaan niihin omiin 30vee juhliin ja myös kuva mun uudesta, ihanasta korvakoru telineestä jonka sain Craigiltä. Se varmaan kyllästy siihen, että mun korviksia loju aina jokapuolella ;)


ei tosta nyt hirveesti selvää saa eli parempia kuvia itse juhlista odotellessa...



Brisbanen Story Bridge lauantai illalla vähän ennen auringonlaskua


1 comment

  1. Oikein mahtavat 30-vuotis synttärionnittelut! Mulla on sama edessä puolen vuoden päästä... Sitten kun oon täyttäny tuon 30, taitaa mun ikäkriisikin laantua. Jokin siinä kolmekymppisissä vain pelottaa, tai sitten se, etten ole oikein saanut mitään spesiaalia aikaan koko viimeisen kymmenen vuoden aikana. Opiskellut vaan ja käynyt ihan muissa töissä kuin oman alan. (Spesiaalilla tarkoitan: Opiskelut päätökseen, työpaikka, naimisiin meno, lapsia - kaikkea mitä ajattelin "omistavani" ennen 30kymppiä). No ehkä mun 30 taival on sitten vähän railakkaampi ja mielenkiintoisempi. :)

    ReplyDelete

© Living in Down Under
Maira Gall